Jep eika siin huamen kahtakymment vaille kymmene alkaa, et kelpaapi olla. c: Lisäks meil o äikkää ja pääsen taas se ylisöpön viäree. <3 Nomutjoo tekkeepi miäli kirjottaa tänne taas joku kummalline luikutus, joten olkaapi hyvä. D:

"Katson sua ja sä katsot takas.

Hetken silloin sydän lyö tyhjää ja tuntuu, et en osaa sulle enää mitää selittää.

Mä nään oikeestaan susta paljon enemmän, kuin sen hymyn, joka sun sisällykses on peittävähän.

Mä nään suurta lämpöä ja paljon mietteitä.

Mä nään, kuinka tosissaan mietit ilmeittäin.

Mä nään oikeestaan jotain niin suurta, et mun tunteet tuskin sinne asti juurtaa.

Enkä mä osaa asialle paljoo tehdä, muuta kuin hymyillä ja sulle säkenöidä.

Sä tuskin sitä huomaat tai tiedät, mut sydämmes mä yritän sulta jatkuvasti viedä.

En osaa tunteina kummemmin sanoiks pukea, mut jos voisin sen ajatuksen kautta niin haluisin sulle lukea:

rakastan sua enemmän, kuin koskaan muita tunnun ymmärtävän."

"Kun yhtä henkilöä ajattelee niin ajatukset harhailee. 

Ne vie jonnekkin kauas, jonnekkin missä onni on hauras.

Ne kulkee läpi kaipuun, läpi soman kehon sekä luenteen ainoon.

Ne haluis jäädä sinne ikuisuuteen saakka, jotta ikinä ei tarvisi niitä siltä pois edes saada.

Haluun pakottaa sen pysymään ja kestämään, vaikka mitään ei olisi vielä päätettykkään.

Haluun jatkaa sitä tunnetta toiselle, vaikka saisinkin vastauksen mietteestä jollekkin pirunmoiselle.

En kestä tätä kohta enää, jos en tunteitain pakahduta vai voinko sitten enää edes ilman niitä ajatuksia elää? 

Siihen en vastausta tiedä ja kohta en kyllä mitään myöskään siedä tällä näkymättömällä tiellä.

Mut sitähän tää tunnetila teettää, rakkautta, josta ei mitää vielä tiedetäkkään."

Okei älkää miättikö tota sen kummemmin. Mulla vaan alko runosuani kukkii ja veivasin tämmösen armottoman paskan lurituksen tänne, joten antakeepi armoa? :D