"Kun yhtä henkilöä ajattelee niin ajatukset harhailee. 

Ne vie jonnekkin kauas, jonnekkin missä onni on hauras.

Ne kulkee läpi kaipuun, läpi soman kehon sekä luenteen ainoon.

Ne haluis jäädä sinne ikuisuuteen saakka, jotta ikinä ei tarvisi niitä siltä pois edes saada.

Haluun pakottaa sen pysymään ja kestämään, vaikka mitään ei olisi vielä päätettykkään.

Haluun jatkaa sitä tunnetta toiselle, vaikka saisinkin vastauksen mietteestä jollekkin pirunmoiselle.

En kestä tätä kohta enää, jos en tunteitain pakahduta vai voinko sitten enää edes ilman niitä ajatuksia elää? 

Siihen en vastausta tiedä ja kohta en kyllä mitään myöskään siedä tällä näkymättömällä tiellä.

Mut sitähän tää tunnetila teettää, rakkautta, josta ei mitää vielä tiedetäkkään."

Okei älkää miättikö tota sen kummemmin. Mulla vaan alko runosuani kukkii ja veivasin tämmösen armottoman paskan lurituksen tänne, joten antakeepi armoa? :D