Tänää ois pitäny ikeaa lähteä, mut minäpä itsekkäästi päätin, et empä lähre, ellei seuraa tule. Ja eihän toi mun ehanarakasseurasiskoni siis halunnu lähtä, joten kotiin jäätiin kummatki - nukkuun. Tosissaan olis pitäny siivota, mut kuka sitä semmosia jakselee, ku ei ole ketää valvomas sitä. :DDd

  Noh myähemmi mä si kumminki vähän puunasin huanetta ja imuroin pari nurkkaa + pikkuse olkkarista, kunnes päätin jänistää soittamalla Ennille sen alkamissuunnitelmista. Se sano, et soittaapi mulle kahen jäläkee, joten mä si ootin siihen soittoon asti. Sovittiin si siin vaa sen tulemisesta meille, koska lähellähän tua oli autossaan. Niinpä mä sen vastaanotinki haleilla.

   Okei meil o ruma talo - nii ruma, et hävettää ja lisäks sisko sattu olee edellee paikal ni en si jaksanu olla sen kans täälläkää, kun ei kunnolla voe asioita ratkoa. Senpä takii keksinki, et lährettäs kävelee ja kun kameraki oli ni valokuvatakki vois. Jaa-a pitihän se pikku lenkiks jäädä, mut Enni ehottiki, et lährettäs niille ja kun ei tua kolme kilsaa nii hirviä matka ole, vaek lunta sattaaki ja on kylymä siiskun kyähä se juttelemalla nopeeta muutenki menee. 

   Eikai siin menihän se ja Ennillä mut vuarostaan vastaanotti Ennin ehana koera. :3 Hihi mä alistin sitä ja rapsuttelin, vaek ei sillä, et ei siälä muutaki kivaa oltas tehty - taino miten kukanenki ottaa sanan kivan. Nii käytii toki lenkillä ja koera näytti aeka kivalta. Meinaan sille oli laetettu semmone valoheijastepanta, joka näytti hupsulta, kun koera juaksentele - taino oli meirä taskulamppu. Toki kuvailin sillä matkal myäs aeka paljo ja aattelin kuviaki tänne laittaa, siis huamen ku ne lisäilen. Huhhuh tuli aeka pitkä bloggaus - vaihteeks, joten toivottavasti miällytti. c: