Se tunne, ku lupailet laittaa noita kuvia tänne, muttet laita. D: Tuntuu jotenki vaa nii tyhjältä. Mä en tajuu miten nauttisin mu elämän tilanteesta, vaekka kyähä mu pitäs... Meinaan viätin tänää mukavan päevä siskon kaa ja toki siit pitäs olla ilone, ku normisti se viättäs senki jonkun toisen kans. Ensi me laulettii kotona karaokee, pelattii jotaki ja sit mentii viä kapee pyärii, jonka jälkee syätii kiinalaises. Se osti mulle jopa kolmenkympin farkut ja silti musta tuntuu tyhjältä. Ehkä pitäs oppia sanan kiitollisuus merkitys. Mullaha o lisäks perhe, jota aenaki kiinnostaa mu elämän tilanne, mutta silti... Mulla puuttuu tästä jotakin.


Mä en osaa siis tarkallee sanoo oikee mitä. Haluisin keesin ja ehkäpä lisää parempia vaatteita, mutta ei. Mä en saa tehrä mtn sellasta, vaa mu pitää pysyy 'normina' siihe ikää asti, ku muo voi sanoo täysikäseks. Mun yks haave on aena kans ollu se, et mulla ois joku, jota rakastaa... Ja toki solis myös sellane, joka rakastas muo. Kaekkia virheitä ja kunnollisiaki asioita mussa. Se kunnioittas mu miälipiteitä, pervoa luannetta, murretta yms. Mut jotenki tuntuu, et sellasta saisin hakee tääl sata vuatta, jote ehkä mä pysyn erakkona loppu elämän. That's it.